Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Muutospuheesta ja muutosteoista

Lisätty 01.02.2019

If you change nothing

nothing will change.

 

Törmäsin taannoin tauluun tuolla tekstillä. Ensi reaktioni oli allergia, kuten kaikenlaisia kliseisiä lausahduksia kohtaan. Kun psyykkinen kutinareaktio hieman helpotti, aloin pohtia lausetta uudelleen. Siinä saattaisi sittenkin olla perää.

Välillä kohtaan keskusteluja siitä, miten muutos olisi helppo juttu, mutta asiakkaalla, potilaalla, lapsella, nuorella, puolisolla, oppilaalla, itsellämme tai ketä muutos ikinä koskeekaan, ei yksinkertaisesti ole motivaatiota. Motivaation, huvituksen ja yrityksen puuttumisella perustellaan kaikkea, mikä näyttää toistavan samaa vanhaa rataa. En kuitenkaan suostu uskomaan näin yksinkertaistettuja selitysmalleja. On vaikea uskoa, että kukaan joka avun tai tuen piiriin hakeutuu, ei olisi aidosti motivoitunut muutokseen. Motivaation puutteeseen vetoamalla asiat on helppo painaa villaisella. Samalla jäämme odottelemaan ihmettä, joka muuttaisi motivaation tai ihmepilleriä tai terapeuttia, joka ratkaisisi pulman helposti, siististi ja mukavasti. Mielellään ikuisiksi ajoiksi.

On totta, että motivaatio on käyttäytymisen taustalla ja sitä tarvitaan. Siitä ei kuitenkaan automaattisesti seuraa käyttäytymistä, eikä se ole edellytys sille, että jotakin voi tehdä. On paljon arkisia tilanteita, joissa motivaatio on pikemminkin seurausta ryhtymisestä johonkin, kuin edellytys ryhtymiseen. Toki ryhtyminen voi myös vähentää motivaatiota. Sen tietää jokainen, joka on ryhtynyt johonkin liian haastavaan ja huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa vailla tukea. Muutokset, joita tavoittelemme ovat monesti tällaisia asioita. Ne ovat kuitenkin mahdollisia meille kaikille. 

Terapeuteilta, kouluttajilta, valmentajilta, opettajilta, lääkäreiltä ja kaikilta muutoksen parissa työskenteleviltä odotetaan monesti ihmeitä. Silti heistä kukaan ei ole taikuri. Mikään ei muutu toivomaamme suuntaan, ellemme tee tietoisia, edes pienen pieniä muutokseen johtavia tekoja. Vastaanotolle meneminen on toki muutosteko, mutta se harvemmin riittää muutoksen aikaansaamiseksi. Valitettavasti. Jotain täytyy tapahtua myös sen ulkopuolella, mielellään päivittäin. Muutoksesta puhuminen ja muutostekojen tekeminen ovat kaksi eri asiaa. Joskus muutoksesta puhumisen taakse voi kätevästi mennä piiloon. Mitä tapahtuisi, jos käyttäisimme muutoksesta puhumiseen käytetyn ajan muutostekojen tekemiseen?

Muutostekojen tekeminen pakottaa sietämään hetkellistä epämukavuutta.  Se tarkoittaa väistämättä sitä, että terapia tai mikään muukaan muutosprosessi elämässämme ei aina ole mukava.  Terapiassa ei ole aina kivaa. Tämän huomaaminen ei varsinaisesti vahvista motivaatiota muutokseen, mikä on täysin ymmärrettävää. Tulee halu luovuttaa tai ainakin päästä vähän helpommalla. Sinulle, minulle - meille ihan kaikille. Muutostekojen hetkellä joudummekin siirtämään huomion tulevaisuuteen: En ehkä halua tehdä tätä juttua, koska tämä on kurjaa, mutta jos vähäkään haluan sitä, mitä tästä pitkällä tähtäimellä seuraa, saattaa se maksaa vaivan.

En päätynyt hankkimaan taulua, mutta päätin sen sijaan kysyä itseltäni joka ilta, mitä tänään olen tavoittelemani muutoksen eteen tehnyt.